Näin se on.

Mä olen todella hämmästynyt siitä, miten elämä on joskus niin monimutkamukainen . Se voi johtua pelkästään ihmisistä joiden kanssa olen yhteyksissä, tai sitten omasta aloitteesta. Jossa tapauksessa ei ole helppo ymmärtää aikomuksia eikä syitä.

Onko se niin sitten että ei voida kontrolloida mitään elämässä? Riippuuko kaikki toisista?

Omasta kokemuksesta olen oppinut sitä, että sinä itse voit tehdä muutoksen omassa elämässä jos mielessä pitää aina erästä pääkäsitystä: Luopuvuus ei vie mihinkään. Jos jotakin tulee ongelmaksi, sitten valitusta on turhaa tehdä. Asiat, jotka aiheuttavat kärsimystä voi poistaa mielestä sekä elämästä tekemällä jotakin aivan mieletöntä: ryhtyä mielellään kärsimään vielä enemmän niiden takia, kunnes kärsimys häipyy. Ryhtyä kärsimään lauseena on täysin oma keksintö, ja se tarkoittaa sitä että omaa velvollisuutta on aina kohdata ilman pelkoa mitä pelkäät enemmän. Siihen ei mahdu kuitenkin mitään vihaa eikä kärsimättömyyttä.  

Se viime aikoina, muutama asiaa pyörii mielessäni löytämättä ratkaisua. Ne oli asia, joiden takia en ole nukkunut hyvin öisin, olen nähnyt painajaisia ja olen huutanut pari kirosanaa.

Luulin niitä tärkeäksi, ja sen seurauksena en uskaltanut koskea niihin eikä etsiä tietä ongelmaa ympäri.

Mutta pinna kiristyi jossakin vaiheessa niin pahasti, että rupesin tajumaan että mulla ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin mennä rohkeasti niitä vastaan. Todennäköisesti tämä loukkaus satuttanee minua mutta täytyy aina ottaa riskejä. Sillä mä haluun päästä eteenpäin.

Taistelun jälkeen, koko maailma näytti erilaiselta. Olen aina pitänyt itseäni vapaana henkilönä. Mutta ilmaisesti, mun sinisellä taivaalla oli kuitenkin joku iso, harmaa pilvi, joka haihtui heti kun ymmärsi että mä tiedän hänen olemassa siellä. Toivon, etten kaipaa sitä tulevaisuudessa.

Ensimmäinen askel siihen täyteen vapauteen toteutin eilen, kun hyppäsin toiseen maailmaan, toisen ihmisen maailmaan. Fiilis tuli mulle yllätykseksi: mä tunsin jotakin uutta, joka avautui mulle niin helposti ja luonnollisesti etten pystynyt uskomaan että se on totta. Hassu kun tottuneena huonoihin käytöksiin päädyin luulemaan että koko maailman on tehty ainoastaan huonoista aineksista.

En tiedä mihin tämä voi viedä – mutta totta se oli.

Niin paljon jää vielä kysymättä

Tällä hetkellä  valitan aika paljon siitä, että opinnot ei sujuu ja että sen gradun tekeminen on pelkästään tuskaa, ei mitään hyvää eikä hyödyllistä. Mutta sen pettymyksen takana, voin todistaa että kaikki opinnot menee hyvin ja valmistun piakkoin maisteriksi.

Nyt täytyy miettiä ”mitäs sen jälkeen”? Haluaisin jäädä Suomeen sillä tunnen itseäni onnelliseksi täällä ja ei ilman syytä: miltään muualta  et voi löydä niin lämmin saunamakkaraoluttahiihto rakastavaa porukkaa vaikka jos ulkona on kakskytviis astetta pakkasta. Tunnelma Suomessa on, yksinkertäisesti sanottu, mahtavaa. Mutta Suomi varmasti menettää osan sen taikasta jos yks juttu joutuu puuttumaan: kolme kirjainta. T Y Ö. 

Mitä jos biomekaniikan maisterina mulla ei ole mitään mahdollisuksia olla työllistänyt? Tai mitä jos mä löydan töitä jossa en viihdy? Ikäviä kysymyksiä. Vastauksen ensimmäiseen kysymykseen kyllä voisi keksiä ne 8,5 % Suomessa olemassa työtöntä. Vastauksen toiseen kysymykseen saattaa tietää paljon enemmän ihmisiä – kai melkein koko maan työntekijät. 

Joku voisi sanoa mulle: ”Älä stressaa, hymyile vaan!” Noh kyl mä hymyilen ja onneksi minä ja stressi ei ole niin hyviä ystäviä (purkan stressiä tehokkaasti treenämällä). Mutta ”valitettavasti” mä olen ajatteleva henkilö joka mietti joskus tulevaisuutta ja pelkää että ellen löydän jonkinlaisen työn, Suomi ei mahdu tulevaisuuteen. Syistä joista mä en edes itse ymmärtää mutta tietysti tunnistan, en tahdo palaamaan Kyprokselle – ei vakituisesti.

Mutta ainakin lomaa varten haluaisin kyllä hypätä koneeseen ja siirtyä lämpimempään keliin. Kuka voisi siitä kieltäytyä, kun Suomessa on nyt niin hirveästi kylmää?

Jos kone ei löyty helposti, saunakäynti ei ole muuten yhtään huono idea. :)

Alla olevasta kuvasta voitte ihalla oman ratkaisun pakkasta vastaan: hiki virtaa ensimmäisestä minuutista.

 

Okei, meidän Heidi-opettaja sanoi tänään että se kuuluisa bloggi ei pelkästään kuuluu kussin sisältöön, mutta että siihen voidaan kirjoittaa mitä vaan tulee mieleen. Väitän usein että rakastan kirjoittamista, ja että kaikista mahdollisista taidoista juuri sitä mä osan erittäin hyvin. Mutta edellinen lause koskee ainoastaan kirjoittaminen englannin kielessä, sillä kun yritän kirjoittaa suomeksi lopputulos on joko täynnä virheitä, tai sitten se on liian yksinkertäistä, jopa tyhmää – ainakin siltä se mulle vaikuttaa. Vihdoin suostuttelin itseäni että se ei auta oppimiseen olla niin ankkara minua varten eli lopuksi päätin että: kirjoitan tähän blogiin kuinka usein kuin mahdollista.

Seuraavaksi tulee lista johon kuulu viisi satunnaista asiaa mun päivästä; mitä mä on tehnyt, mitä en ole tehnyt, miksi ja miksi ei. 

• En pystynyt juoda mun kahvi loppuun tänään – oliko se pahanmakuista, tai mitä...? Hoh mikä vitsi, kyllä myönnän että en ole maailman paras kokki mutta pikakahvi onnistuu AINA: ei tarvi mitään muuta kuin kuuma vesi ja muki. Kahvi jäi keskelle, sillä mun piti pukeutua ja lähteä äkkiä kotoa, muuten mä olisin ollut myöhässä tuntiin - tai sitä mä luulin...kuin syöksyin luokkaan sitten huomasin että tunnin alkuun on vielä 15 minuuttia jäljellä... Voi ei!!

•    En ole syönyt kunnollista ruokaa tänään – tällä kertaa joo, se oli todella huono ateria, sellainen ateria että saat ainoastaan Lozzilta, kello 4 jälkeen. Mautonta ja kylmä, se erittäin omituinen kasvissekoitus jäi mieleen vain yhden asian vuoksi: että se jäi myös lautaseen syömättä.

• Mä olen laittanut vihdoin kakki kuvat otettu mun Kyproksen-loman aikana FBiin. Kaverit saavat  ihastumaan satumaisia maisemia, haaveilemaan meresta ja aurinkosta ja tavallaan tutustumaan mun perheeseen sekä kyproslaiseen ruokaan. Mutta varmasti heillä on nyt yksi tärkeä kysymys: Miksi ihmeessä muutit pois paratiisesta ja tulit meille, kylmään, pimeään ja masentavaan Suomeen? Kaikille suomalaisille mulla on vain yksi sanottava: Kuka tarvi aurinkoa ja mereä, kun Suomessa on niin paljon ihanaa, pehmeää LUNTA?!?

• -Tän listan numero 4 hävettää mua aika paljon. Okei, mulla oli erittäin hyviä aikomuksia, mä haluaisin opiskella niin kovasti! Rehellisempi en voi ikinä olla. Mutta, mitä taas tapahtui? No, mun piti vastata puhelimeen kun mun kyproslais-muuttunut-Ranskaan kaveri soitti mulle; emme ole puhuneet reilun kolmen kuukauden aikana. Kun meidän keskustelu loppui, mun teki mieli kirjoittaa blogia. Eli ehkä seminaariin töitä en ole koskenut, mutta olen opiskellut sen sijaan suomea. Siis ei mitään niin pahaa ettei jotakin hyvääkin!

-           

•  Raskkain, rasittavin, hulluin mutta myös mielyttävin: sellainen oli mun treenit tänään. Osallistuin kuin joka tiistai cycling-interval tuntiin. Luvassa:  nopeat tempot, sykkeen noussut taivaalle, ja jalat taynnä maitohappoa. Mutta tänään oli erikoinen päivä, sillä tunsin mun oloni olevan erittäin vahvaa ja reipasta. Ja vihdoin en muistanut mitään kärsimydestä (koska siitä sillä oli, varmasti) mutta vain yksi ajatus pyöritti mielessä: Mä on ylitäänyt itseäni tänään – onpas mahtava fiilis!

 Puhumalla urheilusta:

Tässä yksi parhaimmista huippu-urjeilijoista nykyään: Numero 1 maailmassa, upea tennis-pelaaja ja viime aikoina tullut alusvaateiden malliksi Calvin Kleinin mainoksessa, Rafael Nadal. Espanjalainen ihmemies ei jää mitään muille kun kyseessä on tiittelia ja pokaalia; tässä hän yrittää syödä hänen vasta-voittanut Wimblendonin pokaalin. Juoruiden mukaan hän onnistui siinä yhtä hyvä kuin tennis-pelamisessa!