Yksinolo ei olisi pahitteeksi

Onkin aikamoinen yllätys, että pienessä ja hiljaisessa Jyväskylässä minua joskus ahdistaa, sen takia, että tunnen olevan aina ympäri ihmisiä ja päinvastoin että ihmiset olevat aina minua lähellä.

Yksinäisyydestä kärsivät ihmiset sanoisivat varmaan että minun valitus ei olekaan aiheellinen, sillä heilläkin haluaisivat kokea sitä ihmissuhteiden riemua ja iloita ystävien täydestä elämästään. Rehellisesti sanottuna, olla joskus yksinäisenä ei ole sinänsä mitään huonoa – siihen tuntemaan ollaan, itse asiassa, keksitty oikean nimen, nimittäin yksinoloa.

Olen kyllä kiitollinen että vaikka Suomea usein leimataan ”Masentuneiden-ihmisten-kylmä-ja-pimeä helvetiksi”, elämä täällä – ainakin minun omasta, eli opiskelijan, näkökulmasta – on erittäin värikäs, virkeä ja yllättää päivittäin. Tavatessani ihmisiä en ikinä ajattele huonoista asioista, vain pystyn elämään siinä hetkessä ja sillä lailla nauttia kaikista kauniista ja mielenkiintoisista, mitä Suomessa on.

Silti myönnän olevani rasittaneena niistä jatkuvista vuovaikutuksia, jotka estävät tavallaan minua omista ajatuksistani sekä tarpeistani. Kotiin palattuani väsyneenä eräänä iltana tajusin että viime aikoina en ole oikeastaan tehnyt mitään minua varten, vain olin ollut muille hienona emäntänä, hauskana ja huvittavana kaverina, tutkimuksen koehenkilönä, tai villinä juhlien hahmona. Tulevan kirjatenttini takia, päädyinkin eksyä 500-sivujen metsässä. Iltaisin orjatyötä tekevä meikäläinen ei uskaltanut edes harkitsemaan sitä hetkeä, kun saa vihdoin sitä viimeistä sivua luetuksi. Aikaa viettämässä sen kirjan seurassa oli suoranainen tuskallista, joten tiedän sen lisäävän tunteman siitä, ettei mitään omista tekemistä johtuu omasta aikomuksesta. Syyllinenkin on myös sitä Naamakirja, tai toisenlaiseksi ”Pirun-väline”, jonkin avulla pääsin, jonkin aikaa sitten, tappamaan aikaa nauraen kavereiden laittamille kuville. Nykyään kuitenkin se on muuttunut stressi-lähteeksi, sokeeraamalla minua saadessani sen kymmenes kutsun juhlaan, tai sen tuhannes viestin kaverilta, joka tiedustelee mitä minulle kuuluu, tai päinvastoin kertoo omasta elämästä. Alkaa jo kyllästyttää…

Älä siis tule pyytämään minua kahville, tai baariin! Eiku, vitsailen vaan.  J

Päätin vain, että nykyhetkestä varaan aikaa minulle, johon ei kuulu naamakirjoja, apulaistehtäviä, opintoja, eikä kai sitä café-libria (sieltä löytyy tietyn määrän tuttuja…).

Lähden siis kuntosalille. Siellä, olen rauhassa. Onneksi.

Kauhetarina saunasta

Jos istut vaikka hiljaisessa luokassa, kun vain opettajan puhetta kuuluu ja ei mitään tulee seinän läpi, sä varmasti tulet ihmettelemaan oudosta äänestä, joka muistuttaa sihinaa, ilmanpoistoa renkaalta, tai jopa videopelia.

Se on mun rakas vesipullo, se, mitä mulla on aina mukana, se, miltä otan tärkein elämän elementti: vettä.

Se on aina mukana, se laulaa kun sitä käytetään – hauska ääni johtuu, fyysikan mukaan, erosta sisä- ja ulko-painojen välillä . Ja vesipulloni edelleen laulaa mun vieressä. Miksi ihmeessä kuivailen mun vesipullon outoa käytöstä ja en ole sängyssä?

Siksi, että täytyy sitä tyhjentää monta, monta kertaa, ennen kun saan mun kehon veden prossentin uudestaan normaliin määrään.  Vesihukka, miten? Eihän Jyväskylässä ole hellettä!

Tilanne selittyy näin: sain tilaisuuden eilen osallistumaan mielenkiintoiseen tutkimukseen, joka tutkii miten keho reagoi kahden kymmenen minuutin saunan jakson jälkeen. En ole kovaa saunatyyppiä, eikä jään saunaan enemmän kuin viisi minuuttia kerrallaan. Eli eilen mun oli pakko istua saunassa neljä kertaa pidemmän kuin tavallista; vielä pahempaa, mun piti heitellä kolme kertaa löyryä joka kolme minuuttia. Helvetin kuuma, helvetin höyryä. Kestin kuitenkin tätä kärsimystä koska haluasin auttaa mun tutkijana olevaa ystävää suorittaa tutkimustaan. Hikoilin kuitenkin sikana paljon, ja valitettavasti juomia ei sallittu saunassa tutkimuksen aikana. Ai, musta otettiin saunaa ennen ja saunan jälkeen kaksi pientä pullolista verta.Veri koostuu puoliksi vedestä, eli lisää vettä meni pois. 

Ehkä mä olin niin onnellinen kuin lähdin pois, että sen jälkeen unohdin kokonaan juoda tarpeeks...

En mä haluu kuvailla edelleen miten hauska se on herätä yön keskellä ja huomata että ”hei, ihan kamala olo”, mutta voin vain neuvoa:

Ottakaa aina mukaan saunaan vaikka kaljatölkin, vesipullon, mehulasin tai jotakin vastaava, jos siellä aiot istua pitkään.

Sauna on kivaa, mutta juomat on jopa kivempaa!

Nyt saa valittaa

Tuijotan epätoivoisenä mun kotipihaa ja hyökkään: mahdotonta liikkua ilman pelkoa että kohta mun pakarat törmäävät kylmään ja kovaan asfalttiin. Joo, mun kotipiha muuttui suuriksi jäähalliksi, jossa ei viihdytä, vain pelätään pahinta. 

Silmat tarkkasti pidetyt tieeseen, mä ryhdyn kävelemään varovasti: toivon mukaan, mä saapun perille ehjänä. Toki, en ole tyytyväinen, mun tekee mieli valittaa, ja valittaa vieläkin – mä olen siis oikealla tuulella, sillä Jyväskylän Yliopiston valitus viikot alkaavat huomisesta asti. Ensimmäinen valitukseni on siis epäturvalliset tiet, jotka tulevat kevään tuoksun kaveriksi. Mitäs muuta?

Yliopiston ruoka on suurin pirteen hyvä, ilmapiiri café Librissa ihan oko, uuden asunnon sain vihdoin kuntoon...joten ei kovin paljon valitettavaa. Silti, Jylkkärissä ilmestynyt kolumni korostaa sitä, että valittamista pidetään huonona asiana, vaikka se olisikin täysin päinvastoin: se on itse asiassa ajattelevan ja aktiivisen ihmisen merktitys.

Tällainen ihminen mäkin taidan olla. Saman tien kun ajattelen että ”noh sit on pakko keksiä äkkiä jotakin” yllätävän pitkää valituslistaa syntyy. 

-          Ehkä mun kotimaan nykyinen tilanne olisi hyvä lähtökohta, siitä voisin kirjoittaa vaikka parikymppiä sivua mutta poliittinentajuani on melko heikkoa joten parasta on jos aihe jää koskematta. 

-          Miksi ihmeessä S-ryhmän hinnat ovat –  hiukan, onneksi – kalliimpia kuin Prisman? En kyllä usko että joku voisi vastaata tähän!

-          Kaikki opintoihin liittyviä hommia ärsyttävät minua silloin tällöin – huolimatta kuinka sinikkäästi yritän suorittaa annettuja tehtäviä aina jotakin puuttuu; ainakin niin mun professori luulee. Joskus tuntuu siltä että joku pieni piruinen ääni kuiskaa mun korvaan: ”hei, et ikinä saa sen gradun valmiiksi...”

-          Miksi perussuomalaiset halutaan valtaan? Ymmärtääkseni Timo Soinilla on hieman liiankin raadikalisia käsityksiä, joiden perusteella Suomi palaa reilusti mennyt aikaan. Mikä hyötyä olisi valita siis hänet pääministeriksi? 

-          Onks vielä jotakin...ai niin, Ruotsissa tehty kännykkäni ei enää suostu toimimaan ilman  säännöllisiä ”kahvi taukoja”... Ja yllätys yllätys, tästä en pidä yhtään!